Entries by Eira Viitala

Kirje Ystävälle!

Hei ystäväni, mitä sinulle kuuluu? Olenkohan aloittanut viestini sinulle näillä sanoilla jo sata kertaa? Ja arvaanko oikein, sinulle kuuluu paljon tekemistä?  Ihan vain arvailin, koska vastauksesi on kysymykseeni ollut lähes sata kertaa, että ”Paljon tekemistä” 😊. Niinpä niin, me olemme molemmat hieman innostuvaa ja jotenkin pursuavaa lajia, eikö totta! Olemme sen hilpeydellä ja nauraen useasti […]

Kirje sinulle Kanssakulkija!

Kirjoitan sinulle kirjeen, koska se on minulle…noh, luontaista. Ja koska toivon sinun näkevän nämä sanat, ei vain kuulevan. Silloin niistä tulee mielestäni vielä isompia, täyteläisempiä, todempia. Miten sinua kiittäisinkään? Muistan kun ensi kerran tapasimme. Hieman jännittyneenä ehkä. Varautuneenakin, ennestään tuntemattomien ihmisten keskuudessa. Hymyilit varovasti ja kättelit. Vankasti. Herättäen luottamusta. Ja katsoit silmiin. Siinä hetkessä sinusta […]

Välttelyn hiotut kuviot

Näin vuoden pimeimpien iltojen iloksi siirryn niin usein kuin mahdollista nauttimaan ja tutkimaan erilaisia todellisuuksia kirjojen kautta. Hyvä ja innostava kirja tarjoilee vaihdellen pieniä oivallusten siemeniä tai kokonaisten löytöjen iloa, heureka! Näiden löytöjen soveltaminen ja yhdisteleminen niin omaan elämääni kuin ympärilläni vaikuttaviin elämäntarinoihin on kiehtovaa. Ja niinhän se on, että niille asioille, joille olet omistautunut […]

Kirje Äidilleni

Rakas Äiti, Minä tässä. Saanko tarttua hetkeksi käteesi? Kesähän on jo takana. Runsas, värikäs ja pursuava sadonkorjuuaika loppumaisillaan. Saamme maistella täyteläisiä ja monipuolisia maan antimia. Vahvoja jälkiä menneestä kesästä. Nektaria, jota Aurinko, Äiti Maa ja Veden taika ovat meille loihtineet. Ylitsepursuava väriloisto luonnon taideteoksina on hivellyt aistejamme kauneudellaan. Pienet lähes huomaamattomat yksityiskohdat ovat tämän runsauden […]

Ovi eiliseen nojaamassa!

Ajelin tuttua tietä myöhäisiltana toiselta paikkakunnalta kotia kohti. Mielessäni juoksi arkisia ajatuksia, ja hieman oli väsymystäkin tiiviin viikon jälkeen. Samaa tietä ja samojen maalaismaisemien ohi olen ajanut kymmeniä kertoja niin syksyn sateissa kuin talven pakkasillakin. Yhtäkkiä katseeni osui tien viereiseen autiotaloon, pihapiiriin ja talon harmaantuneeseen, raollaan repsottavaan oveen. Miten en ollut sitä aiemmin huomannut? Näky […]

Rahinassa syntyneet tarinat

Katson kirjapinon selkämyksiä työpöydälläni, selaan niitä silmilläni. Täynnään viisaita sanoja, oivalluttavia lauseita ja kiehtovia tarinoita. Bestsellereitä ja tuntemattomampia helmiä.  Ehkä junassa, metsäpoluilla, kahviloissa, vuoteissa, kirjoituspöytien ääressä paperien rahinassa syntyneitä. Näen mielessäni inspiraation odotuksen ja odotuksesta muovautuneeseen, jännittyneeseen tyhjiöön tulvivat lauseet. Tarinoita polkunsa kadottaneista, etsijöistä, löytäneistä. Hetkinen, hmmm, jokin katkaisi ajatukseni. Mistä tuo kaikki tupsahti mieleeni? […]

Anna surun tulla

Suru on tunne, joka putoaa keskelle arkeasi ja sekoittaa sen, minkä haluaisit säilyvän normaalina, ennallaan ja paikallaan. Surua ei voi eikä halua tai osaa odottaa! Erityisesti läheisen menettämiseen liittyvän surun kohdalla niin mieli kuin keho lyö jarrut pohjaan ja kieltäytyy ottamasta tietoa vastaan. Ei ole totta tai näin ei voi tapahtua, ei nyt –  ne […]

Rakkaudesta luontoon

Auringonnousun värjäämä ilotulitus taivaalla, syyskylmän puraisema väriloisto maastossa, myrskyävän tuulen voima puun oksilla, mystisen kaunis aamukaste joella. Tätä kaikkea on tarjolla kaikille aisteille, jos vain havahtuu ja haluaa siitä nauttia. Luonto on lohdullinen. Se samanaikaisesti on ja pysyy mutta jatkaa myös kasvuaan kaikessa rauhassa vaikka ihminen kuinka sätkisi pienten ja suurten inhimillisten myllerrystensä vuoksi. Luonto […]

Herkkyys voimavarana

”Maalasin runoni mielessäni tanssivien lauseiden sinfoniaksi. Siveltimen vedoin varjosta valoon.” Herkkyys on voimavara minkä ansiosta ja vuoksi koen elämäni värikylläiseksi, täyteläiseksi ja loputtoman mielenkiintoiseksi. Se on myös ominaisuus, mitä unohdan toisinaan tekemisen palossani vaalia ja tasapainottaa hiljaisuudella, sisäänpäin kääntymällä ja vetäytymällä tarjolla olevan runsauden ulottuvilta. Silloin se näkyy ja tuntuu väsymyksenä ja ärtymyksenä itselleni ja […]

Itseni kanssa sinut

Ihminen, joka on itsensä kanssa sinut ja viihtyy omissa nahoissaan on useimmiten helposti lähestyttävä ja hänen seurassaan on ihmeellisen luottavainen olo – on helppo olla ja hengittää ja toimia yhdessä, niin parisuhteessa, työyhteisössä kuin ystävänä tai kanssakulkijana. Itseään ei pääse pakoon. Todelliset ja ajan myötä muuntuneet kokemukset, sisäinen puhe, tunteet ja uskomukset kulkevat mukanamme.  Ihminen […]