Ajelin tuttua tietä myöhäisiltana toiselta paikkakunnalta kotia kohti. Mielessäni juoksi arkisia ajatuksia, ja hieman oli väsymystäkin tiiviin viikon jälkeen. Samaa tietä ja samojen maalaismaisemien ohi olen ajanut kymmeniä kertoja niin syksyn sateissa kuin talven pakkasillakin. Yhtäkkiä katseeni osui tien viereiseen autiotaloon, pihapiiriin ja talon harmaantuneeseen, raollaan repsottavaan oveen. Miten en ollut sitä aiemmin huomannut? Näky […]
Katson kirjapinon selkämyksiä työpöydälläni, selaan niitä silmilläni. Täynnään viisaita sanoja, oivalluttavia lauseita ja kiehtovia tarinoita. Bestsellereitä ja tuntemattomampia helmiä. Ehkä junassa, metsäpoluilla, kahviloissa, vuoteissa, kirjoituspöytien ääressä paperien rahinassa syntyneitä. Näen mielessäni inspiraation odotuksen ja odotuksesta muovautuneeseen, jännittyneeseen tyhjiöön tulvivat lauseet. Tarinoita polkunsa kadottaneista, etsijöistä, löytäneistä. Hetkinen, hmmm, jokin katkaisi ajatukseni. Mistä tuo kaikki tupsahti mieleeni? […]
Suru on tunne, joka putoaa keskelle arkeasi ja sekoittaa sen, minkä haluaisit säilyvän normaalina, ennallaan ja paikallaan. Surua ei voi eikä halua tai osaa odottaa! Erityisesti läheisen menettämiseen liittyvän surun kohdalla niin mieli kuin keho lyö jarrut pohjaan ja kieltäytyy ottamasta tietoa vastaan. Ei ole totta tai näin ei voi tapahtua, ei nyt – ne […]
Auringonnousun värjäämä ilotulitus taivaalla, syyskylmän puraisema väriloisto maastossa, myrskyävän tuulen voima puun oksilla, mystisen kaunis aamukaste joella. Tätä kaikkea on tarjolla kaikille aisteille, jos vain havahtuu ja haluaa siitä nauttia. Luonto on lohdullinen. Se samanaikaisesti on ja pysyy mutta jatkaa myös kasvuaan kaikessa rauhassa vaikka ihminen kuinka sätkisi pienten ja suurten inhimillisten myllerrystensä vuoksi. Luonto […]
”Maalasin runoni mielessäni tanssivien lauseiden sinfoniaksi. Siveltimen vedoin varjosta valoon.” Herkkyys on voimavara minkä ansiosta ja vuoksi koen elämäni värikylläiseksi, täyteläiseksi ja loputtoman mielenkiintoiseksi. Se on myös ominaisuus, mitä unohdan toisinaan tekemisen palossani vaalia ja tasapainottaa hiljaisuudella, sisäänpäin kääntymällä ja vetäytymällä tarjolla olevan runsauden ulottuvilta. Silloin se näkyy ja tuntuu väsymyksenä ja ärtymyksenä itselleni ja […]
Ihminen, joka on itsensä kanssa sinut ja viihtyy omissa nahoissaan on useimmiten helposti lähestyttävä ja hänen seurassaan on ihmeellisen luottavainen olo – on helppo olla ja hengittää ja toimia yhdessä, niin parisuhteessa, työyhteisössä kuin ystävänä tai kanssakulkijana. Itseään ei pääse pakoon. Todelliset ja ajan myötä muuntuneet kokemukset, sisäinen puhe, tunteet ja uskomukset kulkevat mukanamme. Ihminen […]
Pohjalaisen naisen tekstit niputtavat yhteen tähän mennessä elettyä elämääni, ajatuksiani ja syvien tunteiden kohtaamista. Sitä eletyn elämän kirjoa niin selittämättömäksi jääneistä kivuliaista kokemuksista kuin onnellisuuden hetkistäkin. Pohjalaisen naisen ääni ei ole kuitenkaan pelkästään vain minun – pohjalaisen naisen. Lukemattomissa sydäntä koskettavissa keskusteluissa ja pysäytetyissä elämäni hetkissä on voimakas, lohdullinen ja yhteisöllinen naiseuden ääni. Naisten moniulotteinen […]
Naiseus on valtavan monisyinen kudelma, käsityö, taideteos, tutkimusmatka ja kokonaisuus. Ensin on kaikki se solutason perimä. Sitten joka tasolla vaikuttava energia ympäröivässä maailmassa, mihin sinulle avataan ovi ja minkä jälkeen mikään ei ole itsestään selvää tai kopioitavissa. Jokaiselle meille alkaa muodostua ensimmäisestä henkäyksestämme omanlainen, uniikki elämän kudos. On se sitten kunkin oman uskomuksen mukaan täysin […]
Viime päivinä olen useamman kerran kuullut kysymyksen Apua, miten sä uskallat? Miten sä pystyt tekemään noin? Tämä teema ja nuo kysymykset ovat soineet mielessäni ja yhtäkkiä tajusin: se on vähän sama kuin minulta kysyttäisiin että miten sä uskallat elää? Sillä siitähän on kysymys. Uskallanko antautua sille riskille, että pelottaa tai hävettää tai tulee esiin kaikenlaisia […]
Aamuauringon säteet siloittavat mieltäni, joka yöllä suden hetkenä kaappasi kaikki kehoni solut mukaansa. Tunnistat ehkä sellaiset hetket aamuyön hiljaisina tunteina, jolloin kaivautuessasi peittosi sotkuisista solmuista toivot näkeväsi edes rippeitä järkevästä aikuisesta minästäsi. Missä delete-näppäimet, peruuta ja juokse?! Pelkomöröt ovat kömpineet esiin piiloistaan, joita päivänsäteet eivät muistaneet olevan olemassakaan. Ja mitä ne kantoivat mukanaan säkeissään? Häpeää. […]