Herkkyys voimavarana
”Maalasin runoni mielessäni tanssivien lauseiden sinfoniaksi. Siveltimen vedoin varjosta valoon.”
Herkkyys on voimavara minkä ansiosta ja vuoksi koen elämäni värikylläiseksi, täyteläiseksi ja loputtoman mielenkiintoiseksi. Se on myös ominaisuus, mitä unohdan toisinaan tekemisen palossani vaalia ja tasapainottaa hiljaisuudella, sisäänpäin kääntymällä ja vetäytymällä tarjolla olevan runsauden ulottuvilta. Silloin se näkyy ja tuntuu väsymyksenä ja ärtymyksenä itselleni ja läheisille. Vaativuus itselleni nostaa myös usein siinä kohtaa päätään, enkä meinaa millään pystyä myöntämään, että hei stop – ei tarvitse olla saatavilla, mahdollistamassa tai kantamassa vastuuta yli omien voimavarojen. Ja nytkin tämän pelkkä kirjoittaminen saa sisäisen vaativuuteni irvistämään! Eli edelleen harjoittelen, opettelen ja onnistun yhä useammin.
Mikään ei ole niin rauhoittava ja palauttavaa minulle kuin luonto kaikkine eri elementteineen. Siellä kuormittunut mieli rauhoittuu ja luovuus sekä mielikuvitus saa uudelleen rajattoman tilan nousta esiin.
Musiikin kuuntelu, liikkuminen ja tanssiminen ovat minulle myös äärettömän tärkeitä palautumisen ja itseni kuuntelemisen muotoja. Jos annan kiireen ja pakottamisen vyöryä yli, niin huomaan sen kehossanikin jumiutumisena ja tukkoisena olona.
Herkkyys on minulle myös havainnoimista ja aistimista, josta on hyötyä lukemattomissa työtilanteissa. Messuilla, asiakaskohtaamisissa ja missä tahansa vuorovaikutustilanteissa pääsen usein jo ”aikomuksiin” kiinni ja näen sen vuoksi nopeasti vaihtoehtoja miten lähestyä tai toimia. Mihin tahansa uuteen tilaan tullessani aistin tunneilmapiiriä, halusin tai en. Jo pelkästään tila-huone-ympäristö itsessään herättää erilaisia aistimuksia puhumattakaan tunneilmapiiristä. Humpsahdan helposti muiden tunnetiloihin. Olen kuitenkin oppinut myös kunnioittamaan omia rajojani niin etten enää antaudu kovin helposti negatiivisten energioiden vietäväksi tai kantajaksi. Pyrin jakamaan itsestäni valoisuuden, läsnäolon ja innostumisen energiaa ympäristööni. Arvokkaimmillaan herkkyys näkyykin kykynä olla läsnä ja löytää väylä eteenpäin vieviin oivalluksiin.
Kun muistan luottaa herkkyyteeni aistia sisäisiä signaaleja niin pieniä ihmeitä tapahtuu ja asiat vain virtaavat ja soljuvat. Käytännössä se ilmenee vaikkapa siten, että löydän oikeanlaiset, ihanat ja taitavat ihmiset projekteihini, käteeni osuu sattumalta juuri oikeanlainen tieto, työväline tai materiaali, jota olen etsinyt ja asioiden puuttuvia palasia ilmestyy ulottuvilleni. Löydän myös vastauksia tai tilaisuuksia, joita en pusertamalla pystynyt aiemmin näkemään, ja ”jotenkin vain tunnen”, että kyllä – olen oikealla tiellä.