Hei ystäväni,

mitä sinulle kuuluu? Olenkohan aloittanut viestini sinulle näillä sanoilla jo sata kertaa? Ja arvaanko oikein, sinulle kuuluu paljon tekemistä?  Ihan vain arvailin, koska vastauksesi on kysymykseeni ollut lähes sata kertaa, että ”Paljon tekemistä” 😊.

Niinpä niin, me olemme molemmat hieman innostuvaa ja jotenkin pursuavaa lajia, eikö totta! Olemme sen hilpeydellä ja nauraen useasti todenneet. Meissä on samanlaista energiaa ja eteenpäin katsova ajattelutapa. Molemmat taidamme olla myös määrätietoisia ja kunnianhimoisia vastuunkantajia. Tässä täyteläisessä keski-iässä mietimme välillä, mitä meistä mahtaa tulla isona. Ja nauramme jälleen!

Mukaan on mahtunut myös niitä hetkiä, kun väsymystä on ollut ilmassa enemmän kuin innostusta ja molemmat huokaisemme syvään, että miten tässä taas näin kävi. Taipumuksemme on venyttää jaksamisemme rajoja ja itsehän me näitä elämän valintoja teemme. Elämä on kaikkine puolineen loputtoman mielenkiintoista ja aina on uusi mahdollisuus oppia, kokea uutta ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Ja tunnustan saman tien, että pisin, monipuolisin ja haastavin matka on ollut juuri oman itsensä ymmärtäminen.  Mutta mikä oleellisinta, nyt tunnemme itsemme. Osaamme ottaa hetkemme, jolloin käännymme sisäänpäin ja rauhoitumme. Nautimme luonnosta, läheisistä, kynttilöistä, estetiikasta tai vaikkapa hyvistä kirjoista. Ja minä kirjoittamisesta. Eläköön monipuolisuus!

Se miksi sinulle tällä kertaa kirjoitinkin, on tuo samanlaisuus ja erilaisuus ja siitä syntynyt ystävyytemme. Kiitän lämpimästi siitä!  On onnekasta, kun löytää ystävän.

Meidän kohdallamme alkusysäys oli työtä sivuavaa ja menimme yhteiselle lounaalle. Meillä taisi kyllä molemmilla olla jo sellainen ennakkotunne, että tästä syntyy jotain hyvää. Nopeasti saimmekin todeta, että ääneen puhuttu aihe johdatti toiseen vielä mielenkiintoisempaan aiheeseen ja siitä se jatkui. Tuosta lounastauosta on aikaa jo pari vuotta ja olemme sen jälkeen jakaneet inspiraation, lohdun, pohdinnan ja naurun hetkiä paljon yhdessä tekemällä, juhlimalla, pikaisesti piipahtamalla, toisillemme kirjoittamalla ja viestittelemällä.

Kunpa ihmiset tarttuisivatkin ympärillä oleviin mahdollisuuksiin rohkeasti ja kunpa useampi meistä uskaltaisi tulla toista ihmistä vastaan, pieni hymy huulilla.  Ihmiseltä ihmiselle pieni hetki ja pysähtyminen voi olla päivän arvokkain hetki. Jaetaan niitä jatkossakin!

Sinulle ystäväni <3 Voi hyvin, nähdään jälleen!

-Eira