”Maalasin runoni mielessäni tanssivien lauseiden sinfoniaksi. Siveltimen vedoin varjosta valoon.”

Herkkyys on voimavara minkä ansiosta ja vuoksi koen elämäni värikylläiseksi, täyteläiseksi ja loputtoman mielenkiintoiseksi. Se on myös ominaisuus, mitä unohdan toisinaan tekemisen palossani vaalia ja tasapainottaa hiljaisuudella, sisäänpäin kääntymällä ja vetäytymällä tarjolla olevan runsauden ulottuvilta. Silloin se näkyy ja tuntuu väsymyksenä ja ärtymyksenä itselleni ja läheisille. Vaativuus itselleni nostaa myös usein siinä kohtaa päätään, enkä meinaa millään pystyä myöntämään, että hei stop – ei tarvitse olla saatavilla, mahdollistamassa tai kantamassa vastuuta yli omien voimavarojen. Ja nytkin tämän pelkkä kirjoittaminen saa sisäisen vaativuuteni irvistämään! Eli edelleen harjoittelen, opettelen ja onnistun yhä useammin.

Mikään ei ole niin rauhoittava ja palauttavaa minulle kuin luonto kaikkine eri elementteineen. Siellä kuormittunut mieli rauhoittuu ja luovuus sekä mielikuvitus saa uudelleen rajattoman tilan nousta esiin.

Musiikin kuuntelu, liikkuminen ja tanssiminen ovat minulle myös äärettömän tärkeitä palautumisen ja itseni kuuntelemisen muotoja. Jos annan kiireen ja pakottamisen vyöryä yli, niin huomaan sen kehossanikin jumiutumisena ja tukkoisena olona.

Herkkyys on minulle myös havainnoimista ja aistimista, josta on hyötyä lukemattomissa työtilanteissa. Messuilla, asiakaskohtaamisissa ja missä tahansa vuorovaikutustilanteissa pääsen usein jo ”aikomuksiin” kiinni ja näen sen vuoksi nopeasti vaihtoehtoja miten lähestyä tai toimia. Mihin tahansa uuteen tilaan tullessani aistin tunneilmapiiriä, halusin tai en. Jo pelkästään tila-huone-ympäristö itsessään herättää erilaisia aistimuksia puhumattakaan tunneilmapiiristä. Humpsahdan helposti muiden tunnetiloihin. Olen kuitenkin oppinut myös kunnioittamaan omia rajojani niin etten enää antaudu kovin helposti negatiivisten energioiden vietäväksi tai kantajaksi.  Pyrin jakamaan itsestäni valoisuuden, läsnäolon ja innostumisen energiaa ympäristööni. Arvokkaimmillaan herkkyys näkyykin kykynä olla läsnä ja löytää väylä eteenpäin vieviin oivalluksiin.

Kun muistan luottaa herkkyyteeni aistia sisäisiä signaaleja niin pieniä ihmeitä tapahtuu ja asiat vain virtaavat ja soljuvat. Käytännössä se ilmenee vaikkapa siten, että löydän oikeanlaiset, ihanat ja taitavat ihmiset projekteihini, käteeni osuu sattumalta juuri oikeanlainen tieto, työväline tai materiaali, jota olen etsinyt ja asioiden puuttuvia palasia ilmestyy ulottuvilleni. Löydän myös vastauksia tai tilaisuuksia, joita en pusertamalla pystynyt aiemmin näkemään, ja ”jotenkin vain tunnen”, että kyllä – olen oikealla tiellä.

Ihminen, joka on itsensä kanssa sinut ja viihtyy omissa nahoissaan on useimmiten helposti lähestyttävä ja hänen seurassaan on ihmeellisen luottavainen olo – on helppo olla ja hengittää ja toimia yhdessä, niin parisuhteessa, työyhteisössä kuin ystävänä tai kanssakulkijana.

Itseään ei pääse pakoon. Todelliset ja ajan myötä muuntuneet kokemukset, sisäinen puhe, tunteet ja uskomukset kulkevat mukanamme.  Ihminen on loputtoman kekseliäs löytämään aiheita, toimintoja, ja riippuvuuksia, joiden avulla pystyy siirtämään tuonnemmaksi vaikeiden asioiden käsittelyä ja päätösten tekoa. Meillä monilla on myös sellaisia kokemuksia, joita varsinkaan lapsen mieli ei ole edes pystynyt käsittelemään, ja ne ovat tiukkoina solmuina ja lukkoina sisällämme piilossa. Sieltä käsin ne vaikuttavat kuitenkin voimakkaasti tapaamme toimia, solmia ihmissuhteita, käsitellä ongelmia tai suhtautua ympäristöön jne.

Joidenkin tapa erilaisten kipujen käsittelyyn on se, että kaikkea muuta ja muita ihmisiä itsensä ulkopuolella voi syyttää pahasta olosta, ongelmista ja kriiseistä loputtomiin, monesti katkeroituen. Aika usein seuraksi ilmestyykin ihminen, joka ottaa vastuun ja syyllisyyden taakat kantaakseen – voidakseen kohdata omia kipukohtiaan myöhemmin tai ei ollenkaan. Toiset ymmärtävät heijasteiden, vastoinkäymisten ja kokemusten kautta sen, että vain itseään ja omaa suhtautumistaan ja käyttäytymistään voi muuttaa, ja sitä kautta löytää tasapainon ja onnellisuuden jäljille.

Itsetuntemuksen ja eheytymisen matka on pitkä, vaivalloinen, toisinaan uuvuttava tie, mutta todellakin sen arvoinen. Harva pystyy siihen yksin, ja läheisten tuki ja monesti myös ammattiapu on tarpeen. Se on matka, joka tehdään peilaamalla, rakentamalla ja vastaan tulemalla, mutta aina itse ja itsensä kautta.

Omien rajojen tunnistaminen on yksi tärkeimmistä kyvyistä itsetuntemusmatkalla. Se on arvokas perintö siirrettäväksi myös sukupolviesi ketjuun, koska sitä kautta osoitat kunnioittavasi itseäsi ja muita. Fyysisen ja henkisen koskemattomuuden alue ja raja pitää olla jokaisen itsensä säädeltävissä ja päätettävissä. Tuolloin voit hyvillä mielin ja rakkaudella antaa toisellekin juuri sen tilan mitä hän tarvitsee, ja syyllistymättä sallia sen myös itsellesi. Ymmärrys, henkinen joustavuus ja luottamus kasvaa sen myötä.

Pohjalainen nainen -kirjani teema Häpeästä herkkyyteen on pieni osa omaa eheytymismatkaani. Ja tiedän, että todella monen muun itsessään tunnistettavissa. Lapsuuden kokemusten aiheuttamaa arvottomuuden ja häpeän tunnetta en tietenkään lapsena itse osannut käsitellä vaan käänsin ne selviämiseksi. Olin ahkera, tunnollinen ja menestyin koulussa, ja onnistuin aina solmimaan uusia ystävyyssuhteita, vaikka jouduinkin muuttamaan koulua ja paikkakuntaa äidin työn vuoksi lukemattomia kertoja. Jostain kummallisesta syystä minulla oli palava tahto onnistua – epäonnistuminen tai luovuttaminen ei ollut vaihtoehto.

Kun katson matkaani nyt taaksepäin niin tahto ja kivut sisälläni ovat vieneet kohti osaamisen rajoilla hipovia haasteita, kovaa yrittämistä ja muiden väsymätöntä auttamista. Onneksi myös perheen ja läheisten rakkautta, lukemattomia iloja ja onnellisuuden hetkiä. Ja pahimmillaan näkemättä ja tuntematta elämistä ja uupumista. Kivun ja häpeän möykky piti lopulta kaivaa esiin, rikkoa palasiksi ja päästää irti.

Voimakas tahto valita toisin on ollut hyvä työkalu matkan varrella. Vuosikausia se oli myös armoton ja piiskaava. Tahtotilani on edelleen vahva mutta taipuisampi. Utelias ja silti maltillinen. Pulppuavan energinen. Hyväksyvä ja kiitollinen. Tässä ja nyt – sisäinen pikkutyttöni hymyilee ja tanssii!

https://www.pohjalainennainen.fi/palvelut/

https://www.pohjalainennainen.fi/puoti/