Rakkaudesta luontoon

Auringonnousun värjäämä ilotulitus taivaalla, syyskylmän puraisema väriloisto maastossa, myrskyävän tuulen voima puun oksilla, mystisen kaunis aamukaste joella. Tätä kaikkea on tarjolla kaikille aisteille, jos vain havahtuu ja haluaa siitä nauttia.

Luonto on lohdullinen. Se samanaikaisesti on ja pysyy mutta jatkaa myös kasvuaan kaikessa rauhassa vaikka ihminen kuinka sätkisi pienten ja suurten inhimillisten myllerrystensä vuoksi. Luonto puhuttelee tyyneydellään ja voimallaan, ja sen myötä asioiden mittasuhteet usein loksahtavat taianomaisesti paikalleen. Luonto maadoittaa. Luonto kuuntelee ja kuulee, suojelee ja kannattelee, kun siihen antaa mahdollisuuden. Ja ennen kaikkea luonto tarjoaa ihmeitään, joiden keskellä mielikuvitus ja luovuus virtaavat aivan uusilla tasoilla.

Suomen luonnon päivä on tänään. Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputti luontonsa kunniaksi! Mielestäni se on samalla lupaus siitä, että me kaikki yhdessä havahdumme ja teemme luonnon eteen hyviä päätöksiä ja tekoja. Luontomme on ympäristö- ja ilmastomuutoksista huolimatta vielä monimuotoinen, puhdas ja kaunis.

Luonto on vuosisatojen ajan luonut ihmisten elämälle rytmin ja tavan ja oikean ajan tehdä työtä tai levätä. Nyky-yhteiskunnnassa suurin osa meistä on ajautunut tuosta rytmistä hyvin etäälle. Vuodenajoista kesä saattelee meitä Suomessa ehkä lähimmäs luonnonmukaiseen rytmitykseen, vai saatteleeko? Moni meistä aikuisista luo itselleen ja muillekin perheenjäsenille myös lomajaksoilleen aikataulut, määränpäät ja työlistat. Parhaimmillaan rento ote ja yhteiset elämykset suovat eniten jaettavaa iloa, joista riittää ammennettavaa pitkään.

Luonnosta löytyy loputtomiin vertauskuvia. Luonto huokuu tasapainottavaa energiaa ja  sen vaikuttavuus on sanoinkuvaamaton. Luonto on itsessään musiikkia, maalauksia, runoja ja vaihtuvia näytelmiä – taidetta parhaimmillaan.