Rahinassa syntyneet tarinat

Katson kirjapinon selkämyksiä työpöydälläni, selaan niitä silmilläni. Täynnään viisaita sanoja, oivalluttavia lauseita ja kiehtovia tarinoita. Bestsellereitä ja tuntemattomampia helmiä.  Ehkä junassa, metsäpoluilla, kahviloissa, vuoteissa, kirjoituspöytien ääressä paperien rahinassa syntyneitä. Näen mielessäni inspiraation odotuksen ja odotuksesta muovautuneeseen, jännittyneeseen tyhjiöön tulvivat lauseet. Tarinoita polkunsa kadottaneista, etsijöistä, löytäneistä. Hetkinen, hmmm, jokin katkaisi ajatukseni. Mistä tuo kaikki tupsahti mieleeni? Olenhan kyllä aivan loputtomasti mielestäni etsinyt ja löytänytkin. Entä kadottanut? Kuulen hiljaisen äänen mielessäni, että ehkä kuitenkin juuri nyt hieman etääntynyt. Mistä niin?

Elämässä on taipumus muodostua erilaisia tapahtumien ja sattumusten jaksoja. Ja nyt on todellakin muodostunut, jälleen. Ei sisäisessä rauhassa eläminen mene tasaista tietä pitkin niin kuin joskus kuvittelin. Eikä tasapainoilu ja armollisuuskaan itselle pysy taukoamatta yllä siten kuin mielikuvissani maalailin. Elämä ja Suurin voima tulee oman suunnitelmansa kanssa, ja muistuttaa, että se minkä kehollisena ihmisenä luulen tietäväni, ei olekaan helppo toteuttaa tiedosta todeksi. Tässä ja nyt. Ja että edelleen jatkossakin riittää etsimistä ja löytämistä ja kaiken sen keskellä kohtaan oppimisen ja kasvun paikkoja. On pettymyksiä, pelkoa, hämmennystä, surua, kipua ja epäuskoa. Joista jokainen yksittäinkin mutta toisinaan kasapäin kohdalle osuessaan alkaa pinota huolen ja murheen kerroksia niin paljon, ettei niiden alta enää erota, näe ja kuule itseään. Ja silloin tulee uuden oppimisen paikka. Pyydänkö apua vai vetäydynkö? Kasvatanko vauhtia vai asetunko entistä syvemmälle läsnäoloon ja hetkeen? Kun vanha tapani toimia hiipii esiin salakavalasti, niin huomaan, kuinka paljon kannattelen, tuen, ratkaisen ja pohdin yli voimavarojeni. Mietin taukoamatta, kuinka löytäisin itsestäni ikään kuin suuremman vaihteen. Unohdan rajani. Ja silloin riittämättömyys alkaa tuskastuttavasti muistuttaa olemassaolostaan.

Turhautumisen, pelkojen ja voimattomuuden keskellä elämäni tärkeimmät opit ja arvot nostavat kyllä päätään tapahtumien alta ja seasta, ja muistuttavat, että otapa nyt hetkeksi askel sivummalle, hengitä ja kuuntele. Olet ajautumassa etäämmälle! Ja jos en kuule itseäni, niin läheiset kyllä huomaavat ja muistuttavat. Elämä kokeilee, testaa ja antaa mahdollisuuden oppia jotain mikä mahdollistaa seuraavan, uudenlaisen vaiheen. Tiedän, että osaan ja pystyn toteuttamaan ne kaikkein tärkeimmät, ja vähemmänkin tärkeät tehtävät, kunhan maltan käyttää kaikkia universumilta lahjaksi saamiani aisteja ja erityisesti herkintä aistiani, sisäistä tuntoaistia, intuitiotani. Kunhan maltan pysyä itsessäni ja luottaa siihen, että oikeanlaiset ratkaisut ja valinnat tuntuvat kuin soljuvan elämän virrassa, ne tulevat vastaan vastustelematta, ne ovat erityisiä signaaleja ilmassa. Tuolloin olen vahvimmillani ja osaan jakaa voimavarojani oikein.  Ja annan muillekin rakkailleni tilan ja mahdollisuuden toteuttaa omia vahvuuksiaan, etsiä ja löytää, nauttia ponnistelusta ja löytämisen ilosta.

Olen saanut kulkea monen vierellä näyttämässä valoa sellaisiin varjoihin, joihin varjoja mukanaan kantaneet eivät ehkä koskaan uskoneet valon ulottuvan. Tai rohkeutensa niiden esiin nostamiseen riittävän. Haavoittuvuuden, omien pelkojen ja häpeän paljastaminen on suurinta rohkeutta mitä elämässä voi osoittaa. Ja tuo rohkeus saa tummimmatkin varjot kutistumaan ja usein jopa katoamaan kokonaan. Tuollainen rohkeus on elämän kokoinen mahdollisuus syvempään yhteyteen itsensä ja rinnalla eläjien kanssa. Se on tie aitoon kiitollisuuteen.

Olen kysynyt monelta elämänsä edessä hämmentyneeltä tai kokonaan eksyneeltä, että mitä sanoisit parhaalle ystävällesi juuri nyt. Vastaus on poikkeuksetta lämmin, kannustava ja juuri siihen hetkeen oikeanlainen. Joten nyt kysynkin itseltäni, mitä sanoisit parhaalle ystävällesi juuri nyt?  Ja vastaan, anna tämän kaiken valua sanoiksi paperille, kypsyä viisauden lauseiksi juuri hänelle joka niitä tarvitsee, huokua lämmöksi ja rakkaudeksi, jota tiedät tulleesi tänne tuomaan. Ja sen myötä kulkemaan juuri niitä polkuja, joita maailmankaikkeus viisaudessaan sinulle osoittaa. Kiitos tarinoille.