Mieleni tanssii kehollani

Sain Ilmeikkäin peikko -palkinnon viisivuotiaana voimistelukilpailuissa. Tuomarit näkivät siis jo tuolloin sisälläni asuvan pienen peikon hengen, jota olin koko olemuksellani ohjelmanumerossa ilmentänyt. Tuohon palkintoon liittyi myös elämäni ensimmäinen lehtihaastattelu. Toimittajan pyynnöstä sipsuttelin peikkoasussani paljailla varpaillani kylmälle ja kostealle syysnurmikolle pienen kuusentaimen viereen. Totisena katselin kameraan ja puristin tiukasti Himmuksi ristimääni palkintopeikkoa kädessäni. Tuo peikon henki elää minussa edelleen, vaikka joskus kuvittelin sen kadonneen. Se on sellainen nuotion ympärillä tanssiva, epäsovinnainen, uusia polkuja ja elämyksiä etsivä, itsekseen naureskeleva sisäinen rölli. Peikkotyttö, jolla on myös niitä päiviä, kun on lupa kaivautua sohvannurkkaan peiton kanssa villasukat jalassa ja nupista maailman menoa Himmun katsellessa hyllyn reunalta.

Luonnon keskellä kiinnitän huomioni usein lintujen, perhosten, tomuhiukkasten, puiden oksien tai veden virtauksen kiehtovaan liikkeeseen. Se voi olla kieppuvaa, voimakasta tai äärettömän hienotunteista. Liike ja tanssi yhdessä musiikin kanssa ovat Maailmankaikkeuden lahja meille ihmisille. Näistä lahjoista saa ja on tarkoitus nauttia. Meidän jokaisen. Musiikki, liike ja tanssi nostavat usein esiin alas painettuja tunteita, joita ei ole voinut kohdata tai päästää valloilleen heti siinä hetkessä. Kun mieleni tanssii kehollani se tuo näkyville ja liikuttaa iloa, surua, intohimoa, riemua. Se ravistelee, herättelee ja puhdistaa. Se lisää kauneutta ja elinvoimaa.

Erityyppisten ja erilaisten tanssilajien maailmassa on vaihtelevia tapoja, kuvioita ja tarkoituksia ilmentää ja välittää tunteita ja tarinaa. Tanssillisuuden, mahdollisten koreografioiden sekä teknisten ja fyysisten haasteiden opetteleminen ja niissä kehittyminen on päättymätöntä. Koskaan ei ole valmis. Se on samalla loputtoman antoisaa mutta myös kivuliasta, riemastuttavaa, ärsyttävää ja armollistakin, kunhan muistaa itsemyötätunnon ja sallii itselleen keskeneräisyyttä.

Kun tanssiessa kohtaa toisen ihmisen ja yhteisen liikkeen, kehojen ja tunteiden energiat sekoittuvat ja kiertyvät toisiinsa. Muutamissa sekunneissa voi syntyä jotain ainutlaatuista, luovaa, herkkää ja vaikuttavaa, jonka jälki ja kosketus säilyy sielussa pysyvästi. Se voi olla mitä vaikuttavinta vuoropuhelua. Yhtä hyvin se voi olla myös hetkellinen kohtaaminen siinä ajassa ja hetkessä ja jatkaen matkaa eteenpäin. Itse olen äärettömän kiitollinen kaikista niistä ikimuistoisista hetkistä, joita olen saanut elää ja hengittää tanssien.

Kirjoittaminen on minulle sanojen tanssia, kiehtovaa kuuntelua, sieluun sukeltamista. Sallivuuden tilassa koen, että paperille tulvii jotain mitä maailmankaikkeudesta mieleeni ohjataan. Mieleni tanssii kehollani. Tuo tila edellyttää oletusten ja uskomusten suodattimien siirtämistä sivuun. Silloin kirjoittaminen on sanojen vapautunutta solinaa, pulppuavaa, ehtymättömästä lähteestä tulvivaa vaikkakin välillä hiljentyen, levähtäen ja toisinaan piilotellenkin. Pysähtyminen ja kuunteleminen on itsessään jatkuvaa oppimista ja sallivuuden lähteiden kunnioittamista. Hiljentymistä ja kiitollisuutta kuulemisen lahjasta. Tehokkuuden ja aikaansaamisen vaatimusten jättämistä vähintäänkin toiselle sijalle. Silloin liikkeelle lähtee virta, jossa nautin itse sanoista, niiden asettumisesta kauniisti paikoilleen. Toisinaan ilman välitöntä oivallusta niiden merkityksestä kokonaisuudessa. Mieleen voi jäädä leijumaan arvoitus, taustalla elävä ja ehkä yhtäkkisenä hetkenä kokonaisuuteen kiinni tarttuva. Toisinaan oivallus siitä, miten sanojen tai tarinan on tarkoitus avautua ja herätä eloon, antaa odottaa itseään pitkäänkin ja sehän on malttamattomalle mielelle kasvun paikka sekin.

Voimistelu ja tanssi ovat kuuluneet elämääni eri muodoissaan aina, kiitos äidin, joka itsekin rakasti tanssimista. Ja kaikkien heidän, joiden kanssa olen saanut jakaa ja jaan edelleen tanssin ilon. On ollut myös kausia, jolloin olen surun tai vastuiden ja velvollisuuksien kuormittamana unohtanut keveyden. Onneksi se mikä elää rakkautena meissä, ei katoa.

Sielun Peili -lehti 1/2022.