Oma ääni

Koruttomuudessaan suora,
rakkaudesta runsas

POHJALAINEN NAINEN

Vahva mutta taipuisa.
Syvällä sielussaan Äiti maasta maadoittuva.
Suurinta voimaa ja ylintä viisautta kunnioittava.
Juureva.
Avarasta lakeudesta ammentava.
Vaiettujen vuosikymmenten alla voimakkaan virran ajama.
Koruttomuudessaan suora,
rakkaudesta runsas.
Siipiensä alla vapauden ilmavirta.

MERKITYS

Sateen ropina,
sen runo ja laulu.
Tuulen sinfonia.
Mistä se saa alkunsa,
mihin se päättyy?
Ei se kysy merkitystään,
ei se pyydä lupaa.
Ei se odota arvostusta.
Se jakaa kauneuttaan,
jos joku haluaa kuulla.
Se jatkaa tarinaansa,
vaikka et olisikaan paikalla.

UUDEN EDESSÄ

Pelko uudesta.
Kuin raollaan oleva ovi,
joka olisi helpompi sulkea kuin avata.

Vanhaan ei ole enää paluuta
kun valon hetki antaa anteeksi eiliselle ja
läpäisee varjon kiitollisuuden kirkkaudella.

Pelko taipuu vahvuudeksi,
epävarmuus vapaudeksi.

Jos kosketan, se on lahja rakkaudelta.
Jos ravistan, se on lahja elämältä itseltään.
Jos tuotan kyyneleitä, se on lahja totuudelta.
Jos jätän jälkeeni jäljen,
se on lahja Kaikkein Suurimmalta.

Naiseus