Suru

Kämmenelläni pisaroita rakkaudesta

SURUN UOMA

Surun uomassa seisovaa vettä.
Kauanko se aikoo olla siinä?
Hiljainen värähdys hipaisee minua.
Tumma, hitaasti liikkeelle lähtevä virta.
Väreiden mukana kaipausta,
hiljaisessa solinassa anteeksiantoa.
Pienen pienissä pyörteissä
pilkahdus toivoa.
Lohtu lipuu kohti, lävitseni ja jatkaa
matkaansa.
Lasken vaienneen suruni virran vietäväksi.
Kämmenelläni pisaroita rakkaudesta.

KASVU

Valon ja kasvun vihreät oksat
havittelevat taivaalle laskevaa aurinkoa kohti,
kuin näyttäen parhainta loistoaan hetkeä ennen kylmenevää yötä, pakkasta.
Tuleva näytös on keltaisen ja punaisen ilotulitusta,
ennen talven jähmeään hiljaisuuteen taipumista.
Periksiantamattomana ja paljaana
ne odottavat seuraavaa näytöstä.
Kevään lupaus ja valo herättää
vanhat varret eloon herkkyyden silmuina.

Rakkaus