Sukupolvien ketju
Maailma on nyt sinunkin maalauksesi
Ilmoittaudu tapahtumaan
Ota yhteyttä!
Eira Viitala
pohjalainennainen@gmail.com
SOLMU
Solmu. Se on se hetki kun en enää jaksaisi.
Ja samalla jo tiedän.
Solmu aukeaa,
koska tämä on se silta,
joka ei lakkaa horjumasta ja ylitän sen silti
kerta toisensa jälkeen, sinun kanssasi.
Ja kerta toisensa jälkeen tiedän,
meitä on me kaksi.
Jaettuna toisillemme,
sielussa, kehossa,
katseena, kohti hakeutuvana.
Ja minä nauran,
koska saat minut nauramaan.
Olet jotain mikä tekee minusta kokonaisemman.
Jotain minkä jäljiltä jää puolet.
LAPSENI
Saatan siipiesi alle tuulen,
Kivuillesi ojennan olkapään
Avaan suruille oven mennä
Halaan hiljaisen lohdun
Nauran ilosi kuplivat leikit
Olen vaiti vastausten vuoksi
Hymyn taakse kätken lähtöjesi haikeuden
Koska tahansa, lopulta ja aina
olet sydämeeni kirjailtuna.