Naisen matka

NALAANIA

Meren uumenista,
maan runsaudesta.
Äiti Luonnon syleilystä
nousee Nalaania.
Voimaansa kasvaen,
hehkuen.
Huntuunsa kietoutuen.
Rakkauden runsauteen,
hyvyyteen, viisauteen valaen.
Purppuran punaisen,
tatuoidun sydämen
mahlasta piirtäen.
Erillisyydestä yhteyteen,
loputtomaan kauneuteen liittyen.
Nalaania. Naiseuteni.

SIIVET

Siivet tahtovat valoon.
Vihasta hapertuneet,
kärsimyksestä palaneet.
Tuulen värähtelyyn
heräillen,
höyheniä sivellen.
Sulka sulan viereen asettuen
ilmavirtaa vasten,
liikahdus kerrallaan.
Tunnustellen, mutta
periksi antamatta.
Kohdata kohtaamatonta.
Koskea tuntematonta.
Ne kantavat sittenkin.